*

JuhaKovanen Ei koskaan on vielä tänään

Jessikka Aro: Hybridi- ja infovaikuttaminen - oikeuskäytäntö.

  • Venäjän infovaikuttaminen suomalaisiin on raportin mukaan megalomaanista luokkaa
    Venäjän infovaikuttaminen suomalaisiin on raportin mukaan megalomaanista luokkaa

Eduskunnan hallintovaliokunta on kuullut toimittaja Jessikka Aroa koskien Venäjän kyber- ja infomaatiovaikuttamisen määrää ja laatua sekä vaikuttamisen torjumista ja kohteen oikeusturvan kehittämistä.

Kuulemisesta julkaistun raportin (alla) mukaan ko. vaikuttaminen on erittäin massiivista ja monipuolista ja tarvittavien oikeudellisten suojautumistoimien määrä suuri.  Onkohan nyt joiltakin karannut mopo käsistä.   

 

Hallintovaliokunnan kuuleminen
Keskiviikkona 8.2.2017 klo 11:45
Eduskunta


Kuultava: Jessikka Aro, toimittaja, Yleisradio
Hybridi- ja informaatiovaikuttamiseen varautuminen lainsäädännön ja Suomen kansalaisten perusoikeuksien näkökulmasta


Suomeen kohdistetun hybridi- ja informaatiovaikuttamisen yksi keskeinen pyrkimys on horjuttaa yhteiskunnan laillista järjestystä ja demokraattista oikeusvaltiota. Tähän tavoitteeseen pyritään mm. kohdistamalla vihamielisiä vaikutusoperaatioita henkilöihin, jotka edustavat oikeusvaltiota ylläpitäviä instituutioita.
Suomen ja kansainvälisessä informaatiotilassa toimivat aggressiiviset propagandistit käyttävät hyväkseen Suomen lainsäädännössä, lain hengessä, oikeuskäytännössä ja –kansalaisten oikeussuojassa tunnistamiaan ja hyväksikäytölle alttiita kohtia.


Aggressiivisen informaatiovaikuttajan näkökulmasta tällaisia ovat esimerkiksi alikäytetyt lakipykälät, kanteluprosessit, viranomaistiedon lähtökohtainen julkisuus ja Suomen laajat perusoikeudet, kuten sananvapaus. Vaikuttamisen kohteeksi valittujen kansalaisten oikeuksia sen sijaan loukataan järjestelmällisesti.

Samankaltaisia – osin laittomia ja osin lain rajoja hipovia –, keinoja on käytetty mm. suomalaisia toimittajia, järjestöaktiiveja, sotilaita, bloggaajia, tutkijoita, virkamiehiä, poliiseja, syyttäjiä, tuomareita, pappeja, poliitikkoja ja tavallisia mielipiteitä ilmaisevia kansalaisia vastaan. Näin suomalaista järjestelmää, kansalaisten luottamusta ja mm. sananvapautta rapautetaan kohde kerrallaan.


Hybridi- ja informaatiovaikuttamiselle on ominaista lainvastaisen ja epäeettisen toiminnan piilottaminen ja sen oikeuttaminen viestinnällä luonteeltaan lailliseksi sekä asialliseksi. Esimerkiksi vainoavien tai yksityiselämää loukkaavien tietojen urkkiminen määritellään disinformaationarratiivissa legitiimiksi ”kansalaisaktivismiksi”. Urkittujen tietojen julkistaminen törkysisältöihin yhdistettynä nimetään ”tutkivaksi journalismiksi”.
Ihmisten kannustaminen kunnianloukkauksiin ja kiihotuskirjoituksiin yksittäisiä kansalaisia tai kansanryhmiä vastaan puolestaan on ”sanan- ja mielipiteenvapauden puolustamista”.


Tavoitteena sekaannus: mikä on oikein, mikä laillista – ja mikä todellakaan ei?


Verkossa ja sosiaalisessa mediassa tapahtuvalla informaatiovaikuttamisella hämmennetään kansalaisten, asiantuntijoiden, lainsäätäjien ja lainvalvontaviranomaisten käsitystä siitä, millainen toiminta verkkoviestinnässä ja yhteiskunnassa ylipäätään on sallittua. Käytännössä vaikutusta ulotetaan jopa siihen, millaiseen toimintaan lain koura tai päättäjät puuttuvat.


Mitä pidempään informaatiolla manipulointi ja häirintä saa jatkua seuraamuksetta, sitä normaalimmaksi ja yleisemmäksi laiton ja asiaton toiminta muuttuu – ja sitä vakavammat seuraukset ovat oikeusvaltiolle ja sen kansalaisille.


Käytössä olevien keinojen tunnistaminen on tärkeää, koska jo nähtyjä Suomen lain ja lain
hengen ”heikkoja kohtia” hyödynnetään informaatiohyökkäyksissä myös jatkossa.
Tähän listaan kaksi esimerkkiä Suomessa havaitusta, ulkomailta organisoidusta, poliittisesti
motivoidusta ja aggressiivisesta informaatiovaikuttamisesta, jonka tavoitteena on kalvaa
suomalaisten luottamusta viranomaisiin ja oikeusjärjestelmään sekä heikentää kohteiden
päätöksenteko- ja toimintakykyä.


 Suomalaisia poliiseja, syyttäjää ja tuomaria on yritetty julkisesti manipuloida ja
uhkailla, jos tutkinnan, syyteharkinnan tai oikeudenkäynnin tulos ei ole painostajalle ja
tämän edustamalle ääripolitiikalle mieleinen. Erilaisilla törkysivustoilla on julkaistu
useita kuvia kohdepoliiseista ja -syyttäjästä, videotallenteita oikeudenkäynneistä
(joissa ei edes saisi videokuvata), kirjoitettu ja julkaistu ”törkyjuttuja” ja vihjailtu
julkisesti tulevista ikävistä seurauksista tuomarille.


 Suomen Puolustusvoimien upseereita ja sotilaita sekä heidän mielipiteitään,
tehtäviään ja tunnistettavia kasvokuvia on systemaattisesti tutkittu ja kaivettu
sosiaalisesta mediasta. Niiden pohjalta on julkaistu valemediaan verkko”artikkeleita”,
joissa upseerien keskinäisiä yhteyksiä ja mielipiteitä esim. sotilasliitto Natoon tai
sukupuolten tasa-arvoon liittyen on vainottu yksittäisten Facebook-tykkäysten
tarkkuudella. Lisäksi sotilaille on keksitty kontakteja ja pyritty siten luomaan heistä
epäluotettavaa kuvaa sekä uhkaavaa ja halveksuvaa vihakirjoittelua upseereita
vastaan. Kirjoittelun tyyli ja sisällöt eivät millään lailla vastaa esimerkiksi
sananvapauteen sisältyvää oikeutta arvioida ja arvostella yhteiskunnallisten
vallankäyttäjien toimintaa.


Rikoslain kärsimys vaikutustyökaluna


Hybridi- ja informaatiovaikuttamisessa on jo käytetty ja tullaan jatkossa käyttämään
työkaluina jo nyt lainsäädännössä rangaistaviksi säädettyjä rikoksia.


Yleisimpiä informaatiovaikuttamiseen liittyvistä rikoksista Suomessa näyttävät olevan mm.
vainoaminen, kunnianloukkaus ja yksityiselämää loukkaava tiedon levittäminen törkeine
tekomuotoineen, identiteettivarkaus, viestintärauhan rikkominen, laiton uhkaus ja julkinen
kehottaminen rikokseen.


Joillain alustoilla epäillään myös salassapitorikoksia, kun salaiseksi merkittyjä poliisin ja
tuomioistuimen dokumentteja on julkaistu (ja liitetty Suomen etujen vastaista ääripolitiikkaa
ajavaan disinformaatiosisältöön).


Monet näistä rikoksista ovat – kuten rikoslaki asian toteaa: omiaan aiheuttamaan kärsimystä
uhrille, eli informaatiovaikuttamisen kohdehenkilölle. Tämä uhrille aiheutettavan henkisen ja
fyysisen kärsimyksen aiheuttaminen on informaatiovaikuttamisen tietoinen päämäärä.
Kärsimystä tuottamalla kohdehenkilön toimintaa manipuloidaan kohteen kannalta
negatiiviseksi, mutta informaatiovaikuttajalle edulliseksi.


Vaikutus kohteen toimintaan voivat olla esimerkiksi kohdehenkilön pelästyminen tai
ahdistuminen ”hiljaiseksi”. Operaation voi sanoa onnistuneen esimerkiksi silloin, jos kohde
poistuu julkisuudesta tai sosiaalisesta mediasta puhumasta informaatiovaikuttajan
edustamalle taholle epäedullisista tai kiusallisista aihepiireistä.


Tällainen informaatio-psykologinen vaikuttaminen tai refleksiivinen kontrolli on hyväksyttävä
toimintamuoto esimerkiksi Venäjän tiedustelupalveluiden keskuudessa.


Valejournalistit ja näennäiset kansalaisaktivistit urkkijoina


Yhtenä informaatiovaikuttamisen keinona on Suomessa käytetty kohdehenkilöiden tietojen
urkkimista paitsi sosiaalisesta mediasta, myös eri viranomaisilta ja instituutioilta. Tietoja on
kerätty näennäisen asiallisten kansalais- tai toimittajakyselyiden ja tietopyyntöjen muodossa.
Urkintaa on kohdistettu mm. kohdehenkilöiden työnantajiin, verottajaan ja yritysrekisteriin.
Sen jälkeen tietoja on julkaistu mustamaalaus- ja painostustarkoituksessa disinformaatiolla ja
halventavalla kielenkäytöllä höystettynä propagandaa levittävillä äärisivustoilla ja
someryhmissä. Näiltä alustoilta sisällön ja näkökulmien toivotaan leviävän myös normaaliin
ja eettisiin sääntöihin sitoutuneeseen mediaan, eli yhä laajemmalle yleisölle.


Urkitut tiedot ovat sisältäneet mm. henkilötunnuksia ja niiden osia, yksityisiä terveystietoja,
osoitteita, puhelinnumeroita, verotietoja ja verotuskuntatietoja (mikä on yleensä sama kuin
asuinkuntatieto, mikä puolestaan on usein salaista ja/tai turvakiellettyä tietoa), virkojen tai
toimien rahoitustietoja, opintotietoja, ja niin edelleen.


Vuonna 2016 syksyllä nähtiin jopa hiljattain poliittisen väkivallan seurauksena menehtyneen
yksityishenkilön terveystietojen ja oikeusrekisterikeskuksesta kaivettujen tuomiotietojen
laajaa ja pitkäkestoista julkistamista eri valemedioissa propagandatarkoituksessa.


Tässä lista suomalaisviranomaisista ja instituutioista, joista haettuja ja saatuja tietoja on
käytetty epäasiallisissa kampanjoissa eli samaan henkilöön kohdistuneissa pitkäkestoisissa
häpäisyoperaatioissa. Lista ei ole täydellinen.
 kaupparekisteri
 verotoimisto
 tuomioistuinten kirjaamot
 oikeusrekisterikeskus
 yliopistojen kansliat
 poliisi


Eräs Suomessa havaittu informaatiovaikuttamisen työkalu on viranomaisten kuormittaminen
”kansalaispalautteeksi” naamioiduilla kanteluilla ja valituksilla. Näitä muodollisesti
asianmukaisia, mutta sisällöltään faktoja vääristeleviä valituskampanjoita masinoidaan
sosiaalisessa mediassa ja Venäjään kytkeytyvissä valemedioissa.


Suomalaiset valvontaviranomaiset joutuvat näin käsittelemään poliittiseen
häirintätarkoitukseen tehtyjä kanteluita. Toivoakseni valekantelut tunnistetaan ja jätetään
käsittelemättä.


Yhteiskunnan tuki kohdehenkilölle ja varhaisen puuttumisen tärkeys


Monissa informaatiovaikuttamiskampanjoissa henkilöön kohdistetaan pitkäkestoista,
vakavaa häirintää. Sen tavoite on paitsi aiheuttaa kärsimystä, myös hidastaa kohteen
työskentelyä. Tämä mekanismi saattaa hidastaa koko organisaation työtä, mikä on
informaatiovaikuttajan tavoite.


Kohdehenkilö pyritään disinformaation, julkisen mustamaalauksen, työnantajalle esitettyjen
erovaatimusten ja valepaljastusten keinoin myös eristämään omasta ammatillisesta tai
fyysisestä työyhteisöstään sekä marginalisoimaan yhteiskunnallisessa keskustelussa.
Kaikki suomalaiset työyhteisöt eivät ole varautuneita tällaiseen painostukseen. Siksi ne eivät
automaattisesti osaa suhtautua hyökkäykseen asianmukaisesti. Tällöin erityisenä uhkana on
kohdehenkilön jääminen ilman työyhteisön tukea ja sairastuminen.


Tällä hetkellä uhri – joka yleensä on rikos- ja oikeusasioissa täysi maallikko – saattaa joutua
yksin arvioimaan asiattomien kirjoitusten ja muun häiriöviestinnän laillisuutta sekä
menestymisen mahdollisuuksia pitkässä oikeusprosessissa, tekemään rikosilmoituksia ja
oikomaan verkossa levitettävää propagandaa.


Kaikki kohdehenkilöt eivät osaa tai jaksa vaatia omia oikeuksiaan. He saattavat myös –
aiheellisesti – pelätä rikosilmoituksesta aiheutuvan kovia vastatoimia. Näissä olosuhteissa
epäillyt vakavatkin rikokset jäävät helposti tutkimatta, syyttämättä ja tuomitsematta. Tämä
rankaisemattomuus puolestaan lisää rikostentekijöiden motivaatiota jatkaa samanlaista
toimintaa muiden kohteiden parissa.


Muut hybridivaikuttamisen rikolliset trendit


Suomen lainsäädännössä kannattaa varautua myös muiden rikostyyppien yleistymiseen ja
käyttöön hybridi- ja informaatiovaikuttamisessa. Näitä ovat mm. viestintäsalaisuuden
loukkaukset ja tietojärjestelmän häirinnät eri tekomuotoineen,

suojauksenpurkujärjestelmärikokset, tietomurrot ja henkilörekisteririkokset.
Tekijöitä ovat viestintäsabotaasiin, datamanipulaatioon ja haittaohjelmien levitykseen
erikoistuneet hakkeriryhmittymät, joiden siteet valtiollisiin toimijoihin pyritään
häivyttämään. Hyökkäyksiä kohdistetaan informaatiovaikuttamisen kohdehenkilöihin.

Yhdysvalloissa arvioidaan presidentinvaaleihin vaikutetun kyber- ja
informaatiosodankäynnin keinoin: hakkeroinneilla ja somessa levitettyjen valeuutisten avulla.
Pitkälti tästä syystä olisikin aiheellista pistää jäihin hankkeet, jotka tähtäävät Suomen vaalien
tai esimerkiksi suomalaisten terveystietojen digitalisointiin.


Myös rikosnimike sotaan yllyttäminen saattaa tulevaisuudessa olla käytössä Suomeen
kohdistuvan informaatiovaikuttamisen ja hybridisodankäynnin välineenä. Erityinen huomio
kannattaa kiinnittää toimijoihin, jotka laissa määritellysti:


”2) julkisesti levittävät lausumia tai muita ilmaisuja, joiden tarkoituksena on vaikuttaa yleisen
mielipiteen kehittymiseen hyökkäystekojen käyttöä puoltavaksi,
3) järjestelmällisesti levittävät ilmeisen perättömiä tai harhaanjohtavia tietoja Suomen
puolustuksesta tai sotilas- tai puolustuspoliittisista aikomuksista.


Miltä osin suomalaista lainsäädäntöä ja kansalaisten oikeussuojaa tulee vahvistaa?


Monet tässä lausunnossa mainitut, vihamielisiä poliittisia, sosiaalisia ja yhteiskunnallisia
tavoitteita palvelevat rikostyypit ovat tällä hetkellä asianomistajarikoksia. Näitä ovat
esimerkiksi laiton uhkaus ja törkeä kunnianloukkaus.


Asianomistajarikoksissa uhrin tulee itse tunnistaa rikos, kokea itsensä rikoksen uhriksi, tehdä
poliisille tutkintapyyntö ja vaatia tekijälle rangaistusta. Yleisen syytteen alaisissa, siis
yhteiskunnallisesti merkittävinä pidetyissä rikoksissa tutkintapyynnön voi tehdä kuka
tahansa, ja syyte voidaan nostaa ilman uhrin osallisuutta.


Esimerkiksi laiton uhkaus ja törkeä kunnianloukkaus ylittävät varsinkin netissä helposti
rikoskynnyksen, mutta asianomistaja ei välttämättä uskalla ilmoittaa rikoksesta (Timonen, S.
2017) Lisäksi kansalaiseen kohdistetuilla uhkauksilla ja vääristelevillä julkisilla valheilla
todennäköisesti on voimakas psykologinen vaikutus paitsi kohteeseen, myös yhteiskuntaan
laajemmin.


Siksikin esimerkiksi julkiset laittomat uhkaukset ja törkeät kunnianloukkaukset voisi olla
syytä kategorisoida yhteiskunnallisesti merkittäviksi ja saattaa yleisen syytteen alaisuuteen,
pois kuormitetun rikoksen uhrin harteilta. Nykylainsäädännön mukaan valtakunnansyyttäjä
voisi nostaa syytteen törkeästä kunnianloukkauksesta ilman asianomistajan myötävaikutusta,
jos rikos on tehty joukkotiedotusvälinettä käyttämällä ja tärkeä yleinen etu vaatii syytteen
nostamista. Mutta tiedossa ei ole yhtään tapausta, jossa valtakunnansyyttäjä näin olisi
toiminut.


Netissä agitoitavaa kunnianloukkaus- ja uhkailutilannetta helpottaisi huomattavasti, jos
valtakunnansyyttäjä päättäisi nostaisi syytteitä esimerkiksi valemedioiden ja erilaisten
somekiihotusryhmien kohdalla.


Yleisen syyteoikeuden turvin toimia poliisi ja syyttäjä toimisivat uhrin ”tukena” yhteiskunnan
taholta heti epäillyn rikoksen tapahduttua. Siten Suomella olisi myös lakisääteisesti nykyistä
aktiivisempi rooli uhrin oikeussuojan varmistamisessa.


Tämä paitsi auttaisi aggressiivisen vaikuttamisen kohteita merkittävästi sekä ennaltaehkäisisi
uutta, vastaavaa rikollisuutta. Netissä vapaasti pyörivät rikolliset tekstit kiihottavat toisia
ihmisiä kirjoittelemaan samantyyppisiä tekstejä – ja toteuttamaan vihateot.


Olen julkisesti toivonut ja toivon edelleen poliisille aiempaa enemmän resursseja viharikosten
tutkintaan ja niiden ehkäisyyn. Myös syyttäjille ja tuomioistuimille tulisi varata enemmän
resursseja epäiltyjen viharikosten käsittelyyn, tutkintaan ja tuomitsemiseen.


Lisäksi monista tässä lausunnossa mainituista rikoksista säädettyä rangaistusasteikkoa tulisi
merkittävästi korottaa. Rangaistuksena esimerkiksi parikymmentä päiväsakkoa ei ole
missään suhteessa aiheutettuihin vahinkoihin.


Informaatiovaikuttamiseen liittyvä rikollinen toiminta näyttää myös hyvin järjestäytyneeltä ja
sellaisena sitä tulisi oikeudessa kohdella: sitä johdetaan verrattain ammattimaisesti ja
hierarkkisesti ulkomailta.


Ainakin osa epäasiallisten ja laittomien sisältöjen tuottajista ja urkkijoista saa tiettävästi
palkkaa työstään ja heidän ammattinimikkeensä on ”toimittaja”.
Yksi propagandan levittämisen tavoite on vaikuttaa mahdollisimman laajasti väestön
ajatuksiin, mieleen ja toimintaan. Suomalaisia on esimerkiksi somedisinformaatiolla
jalkautettu kaduille protestoimaan propagandalla dehumanisoituja ”vihollisia” vastaan.
Tästä syystä olisi tärkeää selvittää esimerkiksi kyselytutkimuksilla, miten laajasti
suomalaisiin on valheilla vaikutettu. Näin toimittiin esimerkiksi viime vuonna Tšekissä, jossa
lisäksi perustettiin Venäjän propagandaan vastaava keskus.


Suomalaiset ja kansainväliset yritykset sekä keskustelufoorumit kuriin


Suomessa toimii huomattavia liikevoittoja tekeviä kansainvälisiä internet-yrityksiä, jotka
tarjoavat vihapuheagitoijille ja valeprofiileille alustan sanomansa levitykseen.
Nämä kansainväliset yritykset eivät reagoi käyttäjien ilmoituksiin edes masinoidusta ja
laittomasta vihasisällöstä. Käytännössä ne jättävät esimerkiksi uhkaus-, raiskaus- ja muut
vastaavat kirjoitukset sekä tällaista ”sisältöä” tuottavat profiilit, sivustot ja ryhmät (jopa
lasten) näkyville siitä huolimatta, että sisällöt raportoidaan esimerkiksi vihapuheena
palveluntarjoajille.


Tällaisia yrityksiä ovat esimerkiksi sosiaalisen median palvelu Facebook, videopalvelu
YouTube ja pikaviestipalvelu Twitter. Propagandistit ja informaatiosodankävijät aktiivisesti
hyödyntävät niitä omiin edellä kuvattuihin tarpeisiinsa.


Suomessa toimivilta yrityksiltä tulisi vaatia Suomen lakien kunnioitusta, jotta ko. palveluissa
tehtailtavat väärinkäytökset eivät aiheuttaisi enempää vahinkoa ja työllistäisi suomalaista
poliisia.


Tällä hetkellä myös vain suomalaisille tarjotut verkkofoorumit tarjoavat alustan valheellisten
ja laittomien tekstien levittämiselle. Näitä ovat esimerkiksi Ylilauta, Hommafoorumi ja
Suomi24.fi. Näistä Suomi24.fi ja Ylilauta tuottavat omistajilleen voittoa. Näitä alustoja
käytetään hyväksi valemedioissa julkaistun lokatiedon laajemmalle linkitykselle ja
levitykselle.


Joku raja viranomais- ja muiden tietojen asiattomaan urkintaan


Kohdehenkilöiden tietojen urkintaan viranomaisilta voidaan myös puuttua. Laki
viranomaisen toiminnan julkisuudesta toteaa: ”Tässä laissa säädettyjen tiedonsaantioikeuksien
ja viranomaisten velvollisuuksien tarkoituksena on toteuttaa avoimuutta ja hyvää
tiedonhallintatapaa viranomaisten toiminnassa sekä antaa yksilöille ja yhteisöille mahdollisuus
valvoa julkisen vallan ja julkisten varojen käyttöä, muodostaa vapaasti mielipiteensä sekä
vaikuttaa julkisen vallan käyttöön ja valvoa oikeuksiaan ja etujaan.”


Laki ei siis velvoita luovuttamaan tietoja yksityisistä tai julkisista suomalaisista
häirintätarkoitukseen tai propagandasivustojen valheiden ja salaliittoteorioiden
materiaaliksi. Koska tällä hetkellä viranomaiset luovuttavat tietoja myös tällaiseen käyttöön,
tietojen luovutuskäytäntöjä olisi hyvä tarkistaa.


Viranomaisasiakirjojen julkisuus ei saa johtaa tilanteeseen, jossa hyvässä uskossa toimivat
viranomaiset tahtomattaan avustavat ekstremistejä häiriköimään kansalaisia. Verkkoon
levitettyä yksityistä tietoa ei saa koskaan verkosta pois.


Samaan aikaan tulee huolehtia, että asialliset toimittajat saavat jatkossakin tarvitsemansa
tiedot yhteiskunnallisesti merkittävää valvontatehtäväänsä varten.
Yksi varteenotettava vaihtoehto on kouluttaa viranomaiset tunnistamaan ja epäämään
tietopyynnöt, joiden motiivi on kyseenalainen ja tietopyynnössä ilmoitettu julkaisualusta

tunnetaan lakeja halveksivana.


Tilanteeseen puututtava nopeasti – ihmisiä peloteltu jo hiljaisiksi


Hybridi- ja informaatiosodankäynnin kontekstissa rikoksia tehtailevat usein tahot, joille
suomalaisen oikeusprosessin hitaus, kantelumahdollisuudet, pitkät käsittelyajat ja matalat
rangaistukset toimivat yllykkeenä rikosten uusimiseen ja toiminnan jatkamiseen ”entiseen
malliin”. Monet tahot, jotka ovat julkisesti kertoneet harjoittavansa informaatiosotaa,
käytännössä näyttävät pitävän Suomen lainsäädäntöä ja prosesseja pilkkanaan.
Tästäkin syystä informaatiosodankäynnin rikollisten ulottuvuuksien – kuten samalla
muunkin rikollisuuden – uhrien oikeussuojaa tulee merkittävästi parantaa sekä
lainsäädännöllä että resurssien kohdentamisella.


Kaikkiaan lainsäätäjien tulee varautua siihen, että erilainen ”aktivismiksi”, ”journalismiksi”,
”sananvapauden sankaruudeksi” tai jopa ”taideprojekteiksi” naamioitu aggressiivinen
vaikuttaminen, vaiennuspyrkimykset ja häirintä lisääntyy, kun siihen ei puututa.


Toimenpiteet asiassa ovat kiireellisiä, koska harva työnsä tai kannanottojensa takia kohteeksi
joutunut jaksaa a) häirintää b) pitkää oikeustaistelua, jonka lopputulos ei ole varma tai c)
samojen rikosten jatkuvaa toistumista samojen tekijöiden toimesta.


Moni valitsee ”helpomman tien”: lopettaa julkisen keskustelun, ei alunperinkään osallistu
siihen tai muokkaa kannanottojaan välttääkseen henkilöönsä, yksityisyyteensä ja kunniaansa
kohdistetut aggressiiviset disinformaatioiskut.


Tämä uhka on Suomessa jo osittain toteutunut.


Lähteitä ja lisätietoja:
Lakiasiantuntija Suomen asianomistajarikosten/yleisen syytteen alaisten rikosten osalta:
juristi Sakari Timonen
EU:n strategisesta viestinnästä kolmansien osapuolten levittämän EU:n vastaisen
propagandan torjumiseksi
http://www.europarl.europa.eu/sides/getDoc.do?pubRef=-//EP//TEXT+REPORT+...
0290+0+DOC+XML+V0//FI
Pöyhtäri, Haarla, Raittila: Vihapuhe sananvapautta kaventamassa
http://www.hssaatio.fi/wp-content/uploads/2013/11/Vihapuhesananvapautta..
versio_PAINOVERSIO_21.10.13.pdf
Sisäministeriö: Väkivaltaisen ekstremismin tilannekatsaus 1/2016
http://www.intermin.fi/julkaisu/232016?docID=69180
MV-lehdessä puhutaan poliisin ja syyttäjän murhasta – Poliisi hermostui: Tämä ylittää kaikki
rajat. http://yle.fi/uutiset/3-9267637
Tšekki sai tarpeekseen Venäjän propagandasta: maahan perustetaan keskus, joka kumoaa
valheelliset väitteet lähes reaaliaikaisesti
http://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000002926965.html
Kioski tutki: Näin Venäjä-trollit manipuloivat suomalaisia – katso lista propagandistien
suosimista foorumeista
http://kioski.yle.fi/omat/venaja-trollit-suomessa

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän JukkaWallin kuva
Jukka Wallin

Väitit "törkeä kunnianloukkaus ylittävät varsinkin netissä helposti
rikoskynnyksen, mutta asianomistaja ei välttämättä uskalla ilmoittaa rikoksesta (Timonen, S.2017) Lisäksi kansalaiseen kohdistetuilla uhkauksilla ja vääristelevillä julkisilla valheillatodennäköisesti on voimakas psykologinen vaikutus paitsi kohteeseen, myös yhteiskuntaan laajemmin."

Tämä ei pidä paikkaansa, sillä aikoinaan Suldaan Ahmed levitti Helsingin Sanomien uutisissa väitettä,että olisin rasisti. Tein rikosilmoituksen, häntä ja toimittajaa vastaan, koska katsoin Helsingin Sanomien artikkelin olevan törkeä kunnianloukkaus joka oli tehty joukkotiedotusvälinettä hyväksi käyttäen,joten se olisi ollut automaattisesti Valtakunnan syyttäjäviraston alainen asia. Poliisi tutki rikosilmoituksen, mutta päätti keskeyttää tutkinnan, koska katsoi sen täyttävän "vain" kunnianloukkauksen merkistön.

Käyttäjän JouniHalonen kuva
Jouni Halonen

On karannut mopo omille teilleen. Jo maininta, että jokin ulkoinen taho " horjuuttaa yhteiskunnan laillista järjestystä ja demokraattista oikeusvaltiota" Suomen kohdalla on hykerryttävä. Suomen puolueet takinkääntöineen ja puoluekureineen, hallinnon puudelimedia, globaalit banksterit ja hyvätveljet kyllä tekevät tämän ihan itse.

Käyttäjän raimas kuva
Raimo Nurmi

Näköjään on mahdollista, että tällaista paranoidia tekstiä voidaan kirjoittaa mutta että Eduskunnan valiokunta käyttää muutoinkin kallista aikaansa mokoman kuuntelemiseen, on jo uskomatonta.

Toimituksen poiminnat